2.tyoviikko takanapain

Noniin,nyt on toinen tyoviikko takanapain ja ajatusten purkuakin kai tarvisi tehda hieman.
Olen koittanut kasin kirjoittaa matkapaivakirjaani mutta tallaviikolla oli niin kauheeta lentoa etta on sekin jaanyt.

Luulin tosiaan alkuun etta minun opintoihini ei kuulu laakkeitten kasittely mutta kylla se kuuluukin.Minulle alkuviikosta osoittettiin kaksi asukasta joiden hoidon perushoidosta laakkeisiin huolehdin taysin tyovuoroni aikana.

Haluan kuitenkin osallistua perushoitoonkin koska sitahan tanne tulin ihmettelemaan ja tehda siis mahdollisimman paljon ja olla tietysti mahdollisimman tehokkaasti avuksi,niinkuin meilla Suomessa tehdaan.Itse tulin vertaamaan myos elamisen kulttuurieroja joten olen tunkenut itseni jokaiseen mahdolliseen kissanristiaiseen mihin minut on vaan otettu mukaan.

.Asia mista en meinaa millaan paasta yli on tuo mahdottoman kova nokkimisjarjestys.Jos autan vessaan asukkaan joka on jonkun toisen listalla saan siita huudot ja varmasti.Jos en pain naamaa niin kuulen siita kylla tauolla muilta tyontekijoilta.En tieda onko se "tyo ylpeytta" nailta filippiinilaistaustaisilla tyontekijoilla vai mita,he ovat hyvin tarkkoja tassa asiassa.seka nama roskisten tyhjentamiset,pikkusiivoamiset.Hammentynyt asukas nakkasi aamiaispuuronsa lattialle ja luonnollisesti menin keittiosta hakemaan rattia etta siivoan sen pois johon minulle todettiin jyrkasti etta ei saa tehda niin,meilla on housekeeping siivoamista varten,varsinkaan RPN:t ei siivoa.mutta enkohan tahankin totu ajan kanssa

Tiistaina olimme paikallisessa (30min ajomatka) italialaisen yhteison,lahjoitusvaroin rakennetussa vanhakodissa etiikan luennolla joka oli kanssa taas silmia avaava.Luennon piti paikallisen Pelastusarmeijan luennoitsija majuri Bob Speakman joka selkeasti tekee tyotaan lammolla ja hyvin intohimoisesti.Hanen kanssaan saatiin hyvat keskustelut aikaiseksi ja heratti itsessa ajatuksia siita kuinka hyvin Suomessa on asiat kun ajatellaan etiikan ja tyomoraalin nakokulmalta. paikka itsessaan oli aivan upea ja puhuja oli taitava ja kokenut.

Kaikkiaan kokomus on varmaan oman ammatillisen kasvun kannalta parasta mita voi olla :) ja koti-ikava ei vaivaa enaan yhtaan,jonkinlaista sopeutumista siis alkanut tapahtumaan ja silmät avautuneet näkään muutakin kuin oman arvomaailman tai tavan tehdä töitä.