Harjoittelu takanapain

Huh.siista on nyt tasan kuukausi kun tanne Torontoon saavuin ja kyllapas on ollut huikeeta.Lupasin kirjoittaa selkeat ohjeet tannetulon ihmeellisyydesta mutta taidan sen kotona kotikoneella,kaikkien kirjaimien kera ja kun olen saanut luettua tuota minun kasikirjoitettua paivakirjaani hieman lapi ja muita muistiinpanoja.

Suurin kiitos työharjoittelupaikalleni,sen mahtaville tyontekijoille ja erityinen kiitos hoivakodin ylihoitajalle joka otti minut siipiensa suojaan ja tarjosi mahdollisuuden tahan huikeaan kokemukseen joka kantaa ammatillisesti minua varmasti pitkaan

Oma ammatillinen ajattelu ja kasvu on saanut uusia juuria ja ajatuksia seka oman persoonan kasvu ja esilletuotni toivottavasti uudenlaita suuntaa. Kokemuksena tama on ollut aivan kasittamattoman hieno,ajatus vammastyosta ja siihen erikoistumisesta on vahvistunut,ajatukset ravinnon tutkimisesta ja lisaopiskelemisesta on voimistunut ja haluan siita ottaa selvaa ja ajatukset katastrofityosta joskus sitten tulevaisuudesta on voimistunut niin etta olen jopa ottanut selvaa mahdollisuuksista opiskella taalla.

Opiskelu taalla on huomattavasti monipuolisempaa ja mahdollisuuksia paljon ennemman kuin meilla kotona mutta hinta on sellainen mika ratkaisee paljon.Mutta ilokseni huomasin etta joissain kouluissa (college ans university) on kiintiot ulkomaisille opiskelijoille ja heidan tukemiseen rahallisesti joten tutkimus jatkuu.

Tarjottu tyopaikka houkuttaa ja kavin viikonloppureissulla ystavani Annen aidin luono pohjoisessa,Collingwoodin erittain kauniissa kaupungissa johon on juurikin rakennettu uusi sairaala ja kaupunkiin rakennetaan paljon ja halutaan houkutella uusia nuoria ammattilaisia.Paikallinen pankki antaa asuntolainan ilman kasirahaa (taalla halutaan ostaa useimmiten,ei vuokrata) ja paikallinen college tarjoaa opinnot puoleen hintaan seka sairaala tarjoaa osa-aika tyota.Keskustelin pitkan ja mielenkiintoisen keskustelun paikallisen lahihoitajan kanssa joka yllytti miettimaan muuttoa ja opiskelua Collingwoodissakin....aika huikeeta.

Kanadaan jaa iso osa taman tulevan lahihoitajan sydanta ja toivon etta saan opintoni suoritettua niin etta mahdollisuus palata tanne avautuu.

viimeisen viikon viimeinen tyopaiva edessa

ohhoh,nyt se on sitten ohitse.Tyoharjoittelu hoidon ja huolenpidon koulutusjaksolle.Kanadassa.Huomenna on viimeinen tyopaiva mutta kirjoitan viela sen loppu yhteenvedon tanne jahka kasaan vahvan ajatuksianikin.Olen kirjoittanut satoja sivuja muistiinpanoja,huomioita,koulutuksia ja niista koitinkin kasata loppuraporttiania ja osaamiskansiota mutta en saa millaan kaikkea tata tietoa,taito ja tunnetta kuvailtua paperille.

Suomalaiseen tyokulttuuriin kuuluu lomapullat tms ja ajatuksena oli huomiseksi vieda itsetehtyja korvapuusteja.varmuudeksi ostin pikkuleipia ja kuppikakkuja mika oli hyva koska poltin 3 pellillista hyvia korvapuusteja erittain pahasti joten kuppikakut,keksit ja suklaakahvi ajakoon lomapullan virkaa huomenna.

Hoivakodilla oli jarjestetty laksiais kahvit asukkaitten ja muun henkilokunnan toimesta,osa asukkaista itki vuolaasti lahtoani ja toivottivat erittain pian takaisintulleeksi.

Olen erittain otettu siita kunniasta etta naitten upeitten ihmisten kanssa sain tehda tyota tasavertaisena tyontekijana ja opiskelijana, sain heilta luottamusta itseeni,omaan ammatti taitooni,ihmissuhdetaitoni parani roimasti ja tulevaisuuden haaveammattini vahvistui,haluan tehda toita maailmalla,monikulttuurisessa yhteisossa ja ymparistossa.

Palliative Pain & Symptom Management

Aivan mahtava paiva takana.
Olen todella otettu etta Suomi-kodin johtaja Leila antaa minun osallistua naihin koulutuksiin joita heilla jarjestetaan.
Tanaan oli vuorossa palliatiivisen hoidon ja kivun hoidon jarjestamisesta ja sen seurannasta.

Luennoitsijana oli aivan mahtava Anita Walani joka on toinen Palliative Pain&Managementin kouluttajista Toronton alueella.heidan tyohonsa kuuluu kaikki konsultointi hoitokotien,sairaaloiden,kotihoidon ja aivan kaiken joka liittyy kivunlievitykseen ja palliatiiviseen hoitoon .(pahoitteluni hassusta kuvasta,30minuutin yrittamisen jalkeen jatin kuvan noin,joku viisaampi jos osaa neuvokoon minua miten saan sen kaannettya)

 Meista poiketen taalla palliatiivinen hoito ajatellaan hieman erilaisena.Meillahan siirrytaan palliatiivseen hoitoon(oireiden mukaiseen) kun ei mitaan ole enaan tehtavissa.hoidetaan vaan sairautta ja lievitetaan kipuja.Taalla ajatuksena on etta palliatiivinen hoito aloitetaan valittomasti diagnoosin saamisen jalkeen.

Laakehoito on erialainen,taallakin laakehoito ajatellaan portaittain ja kaytetaan 3 portaista kivunlivityksen hoitoa MUTTA taalla kipua hoidetaan HUOMATTAVASTI herkemmin laakkeilla kun meilla ja taalla ei uskota niin vahvasti laakkeettomaan kivun hoitoon kun meilla.Oli suunnattoman hauska katsoa ilmeita kun kerroin rentoutuksesta,liikunnasta tms mita meilla ajatellaan mahdollisena kivunlievityksena.

Suunnattoman upeata paasta nakemaan heidan kivuntutkimis kaavakkeita tms mita meillakin on mutta niita loytyy niin paljon enemman kuin mihin olen Suomessa tormannyt.

Paivaan kuului erilaisia harjoituksia missa toinen oli hoitohenkilokuntaa ja toinen asiakas.Saimme etukateen infot hahmoistamme ja teimme "esityksen" niitten mukaisesti.

Sain hyvaa palautetta kun olin mukana jokaisessa :)
Suunnattoman hyva paiva takana ja huomenna viela tyopaiva ja sitten viikonlopun viettoon.
Kirjalliset tyot hoidettava viikonlopun aikana ja voi jestas...viimeinen tyoviikko alkaa...

Koitan laittaa selkeasti ohjeet johonkin postaukseen tannetulon ihmeellisyydesta,kirjalliset tyot ja muuta jotta seuraavalla tulijalla olisi edes hitusen helpompaa :)

OLTCA FallSymposium 2012

tanaan olikin erikoinen paiva :)
tanaan oltiin Ontario Long Term Care Associationin jarjestamassa Sympousiumissa.

Asiaa tuli ja paljon.Luennoinnin aloitti maailmankuuluDr Samir Sinha joka on tehnyt uraa uurtavaa tyota geriatrisen tyon parissa ja miehesta nakee etta han tekee tyotaan ja tutkimustaan todella intohimoisesti.

 Paiva eteni hienosti ja kuviakin tuli jonkunverran otettua:) Kun kuultiin etta olen suomalainen opiskelija siella innostuttiin.Ne tulee tekeen Suomi kodille ennen mun lahtoa jonkun jutun paikalliseen alan lehteen x)

Ainoa asia mihin siella tormasin on mun ulkonako.Ihmisilla on hankaluuksia katsoa mua silmiin kun ne kattelee mun tatuointeja :)Leila on jo varmaan tottunut,sita ei kauheesti haittaa sen mielesta mun asenteeni ja intohimoni tahan tyohan ratkaisi sen suhtautumisen muhun, ei se milta mina naytan.



luennoitsijoina oli myos aivan ihastuttvat Josie d'Avernas seka Raquel Myers jotka ovat mukana kehittamassa uudenlaista koulutuskokonaisuutta Kanadaan (varsinkin Ontarioon) he kehittavat tata erityisesti vanhustyon pariin mutta musiikiterapiat tms toimet ja tyokalut mita he ovat kehittaneet ovat helposti toteutettavissa myos kehitysvammatyossa apuvalineena.kyseinen koulutus on lahtoisin Norjasta.

tanaankin tuli paljon keskustelua siita etta ala itsessaan on muutosvaiheessa ja me (uusi sukupolvi tyoikaisissa) ollaan tiennayttajina ja raivaajina joten kai se on vaan tehtava selvaksi ja naytettava etta osaan mun homman ;)

Kuukausi on selkeesti aivan liian lyhyt aika nahda taa homma,mun sydan on niin palanut kiinni Toronton katuihin ettei tartte paljoa miettia otanko tarjotun tyon vastaan jahka olen valmistunut....

2.tyoviikko takanapain

Noniin,nyt on toinen tyoviikko takanapain ja ajatusten purkuakin kai tarvisi tehda hieman.
Olen koittanut kasin kirjoittaa matkapaivakirjaani mutta tallaviikolla oli niin kauheeta lentoa etta on sekin jaanyt.

Luulin tosiaan alkuun etta minun opintoihini ei kuulu laakkeitten kasittely mutta kylla se kuuluukin.Minulle alkuviikosta osoittettiin kaksi asukasta joiden hoidon perushoidosta laakkeisiin huolehdin taysin tyovuoroni aikana.

Haluan kuitenkin osallistua perushoitoonkin koska sitahan tanne tulin ihmettelemaan ja tehda siis mahdollisimman paljon ja olla tietysti mahdollisimman tehokkaasti avuksi,niinkuin meilla Suomessa tehdaan.Itse tulin vertaamaan myos elamisen kulttuurieroja joten olen tunkenut itseni jokaiseen mahdolliseen kissanristiaiseen mihin minut on vaan otettu mukaan.

.Asia mista en meinaa millaan paasta yli on tuo mahdottoman kova nokkimisjarjestys.Jos autan vessaan asukkaan joka on jonkun toisen listalla saan siita huudot ja varmasti.Jos en pain naamaa niin kuulen siita kylla tauolla muilta tyontekijoilta.En tieda onko se "tyo ylpeytta" nailta filippiinilaistaustaisilla tyontekijoilla vai mita,he ovat hyvin tarkkoja tassa asiassa.seka nama roskisten tyhjentamiset,pikkusiivoamiset.Hammentynyt asukas nakkasi aamiaispuuronsa lattialle ja luonnollisesti menin keittiosta hakemaan rattia etta siivoan sen pois johon minulle todettiin jyrkasti etta ei saa tehda niin,meilla on housekeeping siivoamista varten,varsinkaan RPN:t ei siivoa.mutta enkohan tahankin totu ajan kanssa

Tiistaina olimme paikallisessa (30min ajomatka) italialaisen yhteison,lahjoitusvaroin rakennetussa vanhakodissa etiikan luennolla joka oli kanssa taas silmia avaava.Luennon piti paikallisen Pelastusarmeijan luennoitsija majuri Bob Speakman joka selkeasti tekee tyotaan lammolla ja hyvin intohimoisesti.Hanen kanssaan saatiin hyvat keskustelut aikaiseksi ja heratti itsessa ajatuksia siita kuinka hyvin Suomessa on asiat kun ajatellaan etiikan ja tyomoraalin nakokulmalta. paikka itsessaan oli aivan upea ja puhuja oli taitava ja kokenut.

Kaikkiaan kokomus on varmaan oman ammatillisen kasvun kannalta parasta mita voi olla :) ja koti-ikava ei vaivaa enaan yhtaan,jonkinlaista sopeutumista siis alkanut tapahtumaan ja silmät avautuneet näkään muutakin kuin oman arvomaailman tai tavan tehdä töitä.

valikommentti

pakko purkaa hieman asioita nyt tanne...
ihan hirveeta hullunmyllya...elikkas olen tyoharjottelussa suomalaisten siirtolaisten perustamassa hoitokodissa jossa halutaan taata suomalaisten siirtolaisten ja heidan jalkelaistensa lapsille hyva hoito....MUTTA...hoitohenkilokunta koostuu melkin kokonaan kiinalais\filippiinilaistaustaisista maahanmuuttajista joiden kielitaito on kaukana edes hyvaksyttavasta niin englannin kuin suomenkin osalta...
tanaan olin iltavuorossa ihanana kiinalaistaustaisen naisen kanssa,Sue on hyva opastaja ja on ollut Suomi-kodilla toissa 18 vuotta mutta voihan kiina kun ei nainen itse osaa juuri laisinkaan englantia saati sitten suomea...mita ihmetta sentaan!!!sitten se kiire ja harpakka mika siella on ja minka ne luo itselleen siella.ja mummut ja papat jotka jaa siina jalkoihin.osa niista ei ymmarra englantia ja kun hoitaja ei puhu ei englantia eika sitten suomeekaan kun muutamia sanoja :( ja revitaan joka paikkaan ja kauheella kiirella :(

aika kurjaa ja en nyt yhtaan ihmettele etta jos on mahdollista saada suomesta tyolupa,tuolla on kylla toita...itse harkitsen kylla vakavasti tanne palaamista jo nyt kun kotiinlahto ei ole edes lahellakaan viela :) (ja mulle sielta kuulemma toita loytyisi,hyvaa palautetta tullut :))

mutta kaikenkaikkiaan Suomi-kodilla kuitenkin tehdaan hyvaa tyota ja tarkeaa tyota,pidetaan huolta omasta kansasta.Siella on suurimaara tarinoita ja elamanlankoja kuultavana ja ihasteltavana ja toivon etta reissullani kerkean raapaisemaan edes pintaa siella :)

1.viikon jalkeen

noniin.nyt on ensimmainen viikko pulkassa ja alkaa vahan helpottaan.
elikkas alotetaan alusta.kun tulin maahan,jouduin maahanmuuttovirastoon.siella selitin etta olen tulossa opiskelemaan ja naytin maahankutsu kirjetta jonka sain meilitse suomi-kodin johtajalta Leilalta jo kesalla.

(olen puhunut nyt muitten maahantulleitten tyontekijoiden ja ihmisten kanssa ja he kertoivat etta paasin helpolla siita haastattelusta.)

torstai ja perjantai meni liitaessa Steven kanssa ja hankkiessa paikallista liittymaa ja opetellessa kulkeen kaupungilla.

ensimmainen tyopaiva oli aika kaaosta.minulle annettiin opiskelija lappu mukaan ja lahetettiin heidan paivatoimintaan. Osa henkilokunnasta puhuu suomea ja asukkaat puhuu melkein paasaantoisesti suomea.mutta paiva oli erittain antoisa ja innolla odotan tulevia tyopaivaa.

Nyt alkaa hieman selkeentyyn noi tyonkuvat.Ma olen R.P.N opiskelija.
P.S.W (ei hajuakaan mita ne on,vahan niinkun meijan apuhoitajia?) tekee itsehoitotyon,siis perushoidon ja R.P.N:t on lahinna toimistossa ja jakaa laakkeet.R.N:t eli sairaan hoitajat tekee toimistohommia ja syvempaa hoitotyota,ottaa verkokeita yms. eivatka osallistu itse perushoitoon.

"nokkimisjarjestys" on kova ja se mita kukakin tekee on vahan hamaran peitossa mutta eikohan sekin siita selkiinny. x)ja talla tarkoitan tyojarjestyksia,sita mita kukakin tekee ja mika kuuluu kenellekkin.toisen hommia ei saa tehda ja hoitajien kesken vallitsee jonkilainen "arvojarjestys" mutta tamakin saattaa tulla heidan kulttuuritaustoistaan,vanhempien kunnioitus on huomattava heilla. joten se saattaa heijastua myos siihen miten vanhempia tyontekijoita arvostetaan tyoyhteisossa.

Niin kauhee koti_ikava oli niin hirvee etta keskiviikkona ma vaan itkutin ja itkutin toissa,mistaan ei tullu mitaan.Asiakkaitten kanssa koitin tottakai olla niinkuin pitaakin mutta kylla muutama kyynel tirahti kun ne kertoi niitten uskomattoma ihania kiehtovia (joskus surullisiakin) tarinoita selkeella suomenkielella jopa 60 vuoden jalkeen.

Mutta tassa taas tahan hataan,kirjotan lisaa jahka paasen koneelle asti